No hate. No violence
Races? Only one Human race
United We Stand, Divided We Fall
Radio Islam
Know Your enemy!
No time to waste. Act now!
Tomorrow it will be too late

English

Franç.

Deutsch

Arabic

Sven.

Español

Portug.

Italian

Russ.

Bulg.

Croat.

Czech

Dansk

Finn.

Magyar

Neder.

Norsk

Polski

Rom.

Serb.

Slov.

Indon.

Türk.

USA:n talmudistimedia ym


Lähde: Michael Collins Piper: The Confessions of an Anti-Semite/18. luku: Zionist Influence on the American Media


Tiesitkö, että 18.10.1983 itsemurhapommittaja, joka oli vyötetty räjähteillä, pidätettiin poliisin toimesta väkijoukon kansoittamassa yleisötilassa Edustajainhuoneella Washingtonissa? Hän oli uhannut räjäyttää Kongressitalon ilmaan. Tuskinpa, sillä useimmat amerikkalaiset ovat täysin tietämättömiä asiasta. Miksi asiasta ei uutisoitu? Ainoa syy on se, että terroristi oli 22-vuotias Israelin juutalainen Israel Rabinovitsh. Tai mainittiinhan asiasta ohimennen The New York Timesissa ja lehdessä The Washington Post, jossa uutinen oli kuitenkin vain pieni paikallisuutinen. Siis itsemurhaterroristin aie räjäyttää pääkaupungin hallintorakennukset eivät olleet etusivun arvoinen uutinen? Wayne Todd, National Legislative Service & Security Associationin päätoimittaja totesi numerossa 11/1983, että  israelilaisen yritys tuhota Kongressitalo oli käytännössä “ignoroitu median taholta”. Internetissäkään ei asiasta ole juuri mitään nykyisin. Entä jos terroristi olisi ollut arabi?

Toinen vaikeneminen: 1.6.2002 Civilta Cattolica, Vatikaanin vaikutusvaltainen jesuiittajulkaisu vastasi USA:n median likakampanjaan katolisen kirkon seksiskandaaleista. Tästä eivät amerikkalaiset lehdistä lukeneet tai kuulleet Dan Ratherin puhuvan asiasta CBS-televisiossa. Artikkelissa pohdittiin USA:n median mielenkiintoa Katolisen kirkon ongelmiin ja vihjattiin kulissien takaiseen valtaan, jolla muutama pro-Israel -perhe ja finanssi-intressi kontrolloivat täysin USA:n median uutistarjontaa ja dominoivat mediamonopolia näin. Vatikaanin hyväksymä artikkeli esitti suoraan, että ainakin osaksi siksi, että Katolinen kirkko kieltäytyi tukemasta Ensimmäistä Persianlahden sotaa Saddam Husseinia vastaan 1991, Amerikkalaisen mediamonopolin kontrolloijat olivat aloittaneet kostokampanjan kirkkoa vastaan. Ja vaikka asiaa ei sanottu suoraan, niin tuolloinkin sotaa ajoi lähinnä Israel-lobby kuten seuraavaakin Irakin sotaa. Artikkeli jatkoi, että vastaava hyökkäys saman aiheen tiimoilta alkoi pian 11/9/2001 jälkeen, kun Vatikaani oli pontevasti vedonnut Arabi- ja muslimimaailman vastaisia “kostosotia” vastaan. MC Piperin mukaan asia on juuri näin. Median hyökkäykset alkoivat juuri tuolloin ja on tuskin liioittelua, että vastaavasti kuin media on etenkin USA:ssa jo “muslimin” ja “arabin” vaikuttamaan terroristin synonyymiltä, niin intensiivisen kampanjoinnin jälkeen “katolinen” on lähes synonyymi “pedofiilille”. Jo vuosia aiemmin paavi Johannes Paavali II oli puhunut julkisesti globaalien mediamonopolien valtaa vastaan ja oli puoltanut “paikallisen informaation” välittämistä (mediaparoneista riippumattoman, Italian paikallismedioiden konsortiolle Corallolle puhuessaan). Paavi sanoi, että “kommunikoinnista on tullut sielu, joka muovaa aikamme kulttuuria” ja hän kaipasi riippumattoman median “kunnollisuutta”. Riippumaton media onkin nykyisin ainoa vaihtoehto saada jotain muutakin kuin kaikenlaisten valheiden kyllästämää pro-Israel-propagandaa valtamediasta (ja muita valheita jatkuvalla syötöllä, kaikki Israelin agendaa tukevia = New World Order).

(Tämä katolisen kirkon pedofilia-skandaali onkin oikein malliesimerkki vallitsevista kaksoisstandardeista ja propagandasta. Eräässä radio-ohjelmassaaan Piper todisti, että media valehteli skandaaleista. Oikeasti katolinen kirkko oli tehnyt lujasti työtä skandaalien selvittämiseksi ja rikosten loppumiseksi, kun vyyhti oli paljastunut. Media antoi täysin väärän kuvan siitä, että peittely olisi jatkunut. Skandaalit olivat loppujen lopuksi myös melkoisen vähäisiä eikä kirkon johto ollut niissä mukana tai salaamisessa. Kyse oli häväistyskampanjoista, jotka käynnistettiin vasta poliittisten syiden perusteella. Muista uskontokunnista olisi löytynyt vastaavia skandaaleita, suurempiakin ja Piper luetteli radio-ohjelmassa muutamia. Kuten sanottua, Vatikaani selvitti kyllä skandaaleitaan hartiavoimin. Palkatulta valeoppositiomieheltä vaikuttava Jan Rossikin jaksoi aina haukkua katolista kirkkoa pedofiiliskandaaleista ja syytteli Vatikaania Kennedyjen murhista ym. Ainiin, kuinkahan paljon maailman lapsikauppaan ja pedofiilien toimintaan ja heidän suojelemiseensa tai lapsipornoon liittyy jotain vihaideologiaa ja kyynistä mafian rahastusta? Mehän tiedämme eliitin määräävän järjestäytyneen rikollisuuden monista toiminnoista ja rahavirroista.)

Vuosina 1937 ja 1968 Ferdinand Lundberg on kiinnittänyt huomiota rahan ja todellisen vaikutusvallan kasautumiseen muutamalle eliittisuvulle USA:ssa (America’s Sixty Families). Juutalaisperheiden omaisuus oli suuri ja mediavalta sekä median omistuksen keskittyminen harvoihin käsiin. Jo tuolloin vanhat WASP-suvut (Kennedyt, Vanderblitit ym.) olivat menettäneet asemansa uusien sukujen rinnalla (Kennedyt hävisivät taistelun vallasta kaikilla rintamilla, kun pojat murhattiin tai syrjäytettiin). Kehitys on jatkunut samaan suuntaan. Forbes 400 -listan mukaan juutalaiset suvut ovat yhtä mahtavat omaisuusmassoiltaan kuin ei-juutalaiset USA:ssa. Koko USA:n media on kuitenkin täysin juutalaisissa käsissä. Pro-Israel -perheet ja/tai finanssi-intressit kontrolloivat kaikkia kolmea suurinta uutismakasiinilehteä (Time, Newsweek, News & World Report) ja kahta pääsanomalehteä The Washington Post ja The New York Times (myös eliittimedia The Wall Street Journal). Hiljattain näin on käynyt myös lehdille The Los Angeles Times ja The Chicago Tribune. kaikki supermarkettien skandaalilehdet eli kaikki tabloidit ovat  sionisti Roger Altmanin tiukassa valvonnassa. Television pääkanavat (CBS, ABC, NBC, Public Broadcasting System johtavine kanavineen) ovat myös juutalaisten jättiyhtiöiden omistuksessa ja myös ohjelmat tuottavat tuotantoyhtiöt eli viihdeteollisuus. Omistuksen lisäksi juurikin tuottajaporras ja päätoimittajat yms ovat valtaosin juutalaisia eli ne, jotka päättävät, mikä juttu menee eetteriin, millaisena ja kuinka kauan. Monet pienemmät lehdet ja muut mediat on ostettu myös ja usein kyse on suurista mediayrityksistä, joilla on monta lehteä ja/tai firmaa. Ammattilehdet, tieteelliset julkaisut ja kulttuurijulkaisut ovat niin ikään luisuneet sionistien käsiin.

1989 suuria media-alan yrityksiä oli vielä 11, mutta niiden määrä on vähentynyt vuosi vuodelta omistuksen keskittyessä ja mediavallan siis yhä harvempiin käsiin. Kun 50 ihmistä alipäälliköidensä kanssa päättää kaikesta tarjonnasta 249 miljoonalle amerikkalaiselle, niin voisi sanoa sionistivallan USA:ssa tänään olevan tätäkin kautta mahtavinta kuin milloinkaan missään muualla tai minään aikana. Ja kaikki tuntuu olevan totaalisen kontrollin strategian tulosta ja tällaista oppia harjoitetaan. Mediaomistuksia haalitaan ja estetään joutumasta ei-toivottuihin käsiin (muistamme Ted Turnerin, myös hankkeet ei-juutalaisen valtiollisen televisiokanavan kanssa West Hookerin johdolla ym.) Medioiden omistajilla on läheiset suhteet ADL-järjestöön, joka saa toteuttaa operaatioitaan niiden kautta. Suhteet ovat tietysti CIA:n suuntaan, mutta siis myös Mossadiin.

Toisen näkemyksen puolella on Piperin juttu Watergate-skandaalista referoitu. Tässä kirjassa palataan siihen ohimennen. Maaliskuusssa 1974 Nixon lähetti kenraali Vernon Waltersin (CIA:n varajohtaja) erikoisedustajanaan salaiseen tapaamiseen kahden PLO-johtajan kanssa. Khalad Hassan ja majed Abu Sharar edustivat laajimman ryhmän Fatahin ns. oikeistoa ja vasemmistoa. Kokous päättyi hyvin luppavasti kattavan rauhansoimuksen saavuttamisen kannalta, mutta brittiläinen journalisti Allan Hart kertoo, että pian sen jälkeen Henry Kissinger sabotoi rauhanhankkeen, jotka Nixon oli yrittänyt saada käyntiin ns. takaoven kautta. Hartin Arafat-elämäkerrasta ilmenee, että Arafat ja em. neuvottelijat ovat todenneet hänelle selvin sanoin, että “he olivat vakuuttuneita siitä, että Israel-lobby USA:ssa käytti Watergate-juttua murskatakseen Nixonin, ennen kuin hän olisi pakottanut Israelin tekemään tarvittavat myönnytykset rauhan aikaansaamiseksi.” Kuningas Feisal Saudi-Arabiasta toimi mukana hankkeessa. Hartin mukaan Nixon olisi todennut Feisalille, että “Jos hän (Nixon) huomaisi Israelin ja juutalaislobbyn tekevän hankkeen tyhjäksi, hän heittäisi pois valmiin tekstin seuraavassa State of Union -raportissa ja kertoisi (tammikuussa 1975) USA:n kansalle, livenä TV:ssä ja radiossa, koko totuuden siitä, kuinka Israel ja sen ystävät USA:ssa olivat rauhan tiellä.” Toisin sanoen hän uhkasi paljastaa, kuinka Israel kontrolloi USA:n ulkopolitiikkaa. Entinen amerikkalainen diplomaatti Richard Curtiss (päätoimittaja  lehdessä The Washington Report on Middle east Affairs) esitti 1995 kiinnostavan lausunnon: “On ollut kauan mielipiteenämme, että kuka tahansa esitti ns. “Syvän kurkun” osaa, hän oli vain välikäsi informaatiolle, jonka Mossad oli kerännyt ja jonka tarkoitus oli kaataa Nixon”. Hän totesi Nixonin aikeet järjestää maan suhteet Israeliin aivan uudenlaisiksi olleen “suora syy siihen, että hänet kaadettiin”.

Viime aikoina Watrgate-journalisti Robert Woodward on väittänyt Deep Throatin olleen entinen FBI-upseeri Mark Felt. Monet eivät usko tähän. Miksi ihmeessä Mossad-operaation tärkeä tekijä paljastaisi oikean “Syvän kurkun”? Eivät nämä reportterit olleet sankareita, vaan rottia, jotka nostettiin jalustalle. Miksi ihmeessä meidän tulisi uskoa mitään muitakaan paljastuksia tässä suhteessa eliitin taholta? Hiljattain joku ikäloppu julistettiin ennen kuolemaa uutisissa Syväksi kurkuksi. Kuka uskoo? Piperin mukaan on olemassa todistusaineistoa, että Syvä kurkku olisi ainakin epäsuora Mossad-toimija. Debra Davidin elämäkerta The Washington Postin julkaisijasta Katharine Grahamista tarjoaa Piperin mukaan melko varmasti avaimen Wayergate-jutun ratkaisemiseen. David esittää melko vastaan sanomattomasti, että Deep Throat oli Richard Ober, Mossadin liittolaisen ja vastavakoilun päällikön James Jesus Angletonin oikea käsi. Ober oli vastuussa juuri Watergaten ajaksi Nixonin hallinnon sisälle perustetusta CIA:n ja Israelin vastavakoilutoimiston sivutoimistosta. Kissinger oli tuonut Angletonin hallituksen sisälle. Tästä kuunteluasemasta käsin Ober tarjosi tietoa Angletonin ohjaamana Nixonin kaatamiseksi. Näitäkään asioita ei USA:n valtamediassa ole Watergaten yhteydessä koskaan esitetty.

(Luku 23: Mitä tapahtui Iranissa.. eli raportti Iranin holokausti-konferenssista vuodelta 2006:) Lienee odotettua, että Iranin konferenssista ei juuri totuuden sanaa länsimedioissa kerrottu. Konferenssin tarkoitus oli edistää sananvapautta tämän tärkeän historian aiheen osalta, mutta sen tarkoituksena väitettiin olleen holokaustin kieltäminen (ei hullumpi tarkoitus sekään, jos asiaa ei ajattele sillä tavalla, miten se esitetään valtamedioissa). Konferenssissa oli useita järjestöjä (Naturei Karta ja arabimaiden järjestöjä), jotka olivat ainakin osittain virallisen valheen vankkojakin kannattajia. Kaikki puheenvuorot väärennettiin. Etunenässä Iranin presidentin puhe jossa ei suinkaan vaadittu Israelin tuhoamista, vaan sen demokratisoimista ja apartheid-hallituksen purkamista. David Duke on eronnut KKK:sta 30 vuotta sitten ja silloinkin hän uudisti järjestöä väkivallattomaan ja muita rotuja sekä kansoja kunnioittavaan suuntaan. Hän on katunut jäsenyyttään Ku Klux Klanissa ja toiminut edustajainhuoneen jäsenenä. Silti hänestä muistetaan lähinnä jäsenyys, mutta kuuluisuuden vuoksi hän oli ainoita, joiden puheenvuoro eteni jossain määrin muiden ihmisten ulottuville. Duken sanoin: “Kuinka sionistimedia valehtelee! Luojan kiitos meillä on nyt internet, jossa ihmiset voivat löytää totuuden välittömästi. 10 vuotta sitten nämä valheet olisi voitu esittää ilman mitään pelkoa kilpailevasta tiedosta. Nyt voit kuula totuuden omilla korvillasi eikä sinun tarvitse olla pro-Israel -median valheiden varassa.”

Vastaavasti puhuu Piper luvun 18 alussa: “Vaikka sionistien vaikutusvalta amerikkalaisessa mediassa ja ote politiikan teosta on varmasti suurempi kuin koskaan ennen, kiitos internetin ja muiden riippumattomien medioiden, riippumattomien journalistien, jotka uskaltavat puhua, määrä kasvaa Amerikassa nopeasti.” Minä: Valitettavasti kaikki riippumattomat eivät olekaan riippumattomia, vaan eliitti ja erinäiset hämäräryhmät ovat luoneet valtavan määrän valeoppositioryhmiä ja palkanneet valtavan määrän petkuttajia, joiden tehtävä on eksyttää ihmiset eliitin haluamaan suuntaan ja estää oikeiden asioiden esiin tulo ja oikeat ratkaisut sekä oikea ajattelu. Ennen eliitille riitti valtamedia ja sen valheet. Nettiaika vaatii perinteisten puolueiden ym. ryhmien solutuksen ja korruptoinnin lisäksi uusia ryhmiä ja nettivaikuttajia runsaasti. Kun eliitti loi aikoinaan vasemmiston ja kommunismin, se loi itse asiassa vain ideologiat, joiden päämääränä oli suoraan juutalainen New World Order. Se on niin kommunistien kuin sosialidemokraattien aatteiden ja täyttymys ja/tai useat ajatustottumukset helpottavat sen saavuttamista ja ovat petollisia. Ne naamioidaan lupaavina ja kauniilta kuulostavina, mutta ne johtavat suoraan tai epäsuorasti tilanteeseen, jossa kaikki muuttuu toiseksi ja myös ne suoraan ovat huonoja eli niissä on kätkettynä huonoja ominaisuuksia tai mahdollisuuksia/polkuja tuhoon, joka tulee väistämättä ajatusten kehnouden tai toimijoiden petollisuuden vuoksi. Solutus täydensi aiemmin ja nyt vasemmiston tuhoisuuden. Myös liberaalit ja muut ryhmät on kammettu sionistien visioimien ideologioiden poluille. Kun on painetta uuteen oppositioon, kuten nyt vasemmiston jäädessä pois muodista osaksi ja internetin paljastettua epäkohtia, on luotu valtavasti valeoppositioita, joissa on kuitenkin sama koira haudattuna eli niiden aatteet johtavat juurikin samaan New World Orderiin, vaikka suuri osa valeoppositioista väittää suoraan vastustavansa New World Orderia. Valeopposition petolliset tai ohjatut kellokkaat toimivat siis ohjauksessa (jos liian kuuluisa taho on ilman riittävää ohjusta, hänelle saattaa käydä kuten Kingille edellisessä luvussa kävi, jos hän pääsee liian kuuluisaksi) ja valeoppositioiden järjestökoneiston (verkoston) ohjaamana. Jo ideologia saattaa kieltää puhumasta erinäisistä asioista (yleensä sionisteista, Israelista ja juutalaisista ei saa puhua mitään) ja määrätä valehtelemaan virallista valhetta holokaustista, historiasta ja natseista tms. Valeoppositiot vetoavat ihmisten aivopestyihin mieliin. Niissä on usein mukana paljon perinteistä vasemmistolaista ajattelutapaa ja muutenkin monia käsityksiä, joita talmudistieliitti on  vuosia eri tahoilta ujuttanut. Heidän aivopesty mielensä kaipaa sitä, mitä se on opetettu haluamaan. Ihmiset torjuvat oikean totuuden ja tiedon asioista (historiasta ym) valtavan tunteen kanssa jopa. He torjuvat todelliset vaihtoehdot, koska heille on syötetty valheita niin paljon joka suunnalta aina ja heidät on opetettu pitämään kiinni asioista (ihanteina, oikeina mielipiteinä, hyvään johtavina asioina tai ainakin hyvää tarkoittavina), jotka kuitenkin ovat petollisia ja niiden syöttäminen laskelmoitu huijjaus. Valeopposition vaihtoehdot, joiden pitäisi edistää kaikkea hyvää, todellisuudessa johtavat paljon nopeammin juutalaiseen New World Orderiin kuin mitä toiminta ilman valeopposition vaatimia ratkaisuja.

Tänään huomasin, että USA:ssa on myös sionistivaaran tajunneita henkilöitä, joilla on paljon oikeaa ja viisasta tietoa, mutta jotka ovat rotuvihaajia ja haluavat ottaa eliitin väkivaltajengien haasteen vastaan ja jotka siten ikään kuin kiirehtivät FEMA-leireille kuolemaan rasisminsa kanssa ja katutaisteluidensa ym. Kyllä tässä maailmassa eri kansojen ja rotujen on yhdyttävä kaikki kansat ja rodut tuhoamaan pyrkivää voimaa vastaan. Muita pitää kunnioittaa eikä syrjiä. Tällaiset kuumakallet saatavat myös olla pettureita ja näyttelijöitä eivätkä vain keskenkasvuisia ja ääri-ideologioiden fanaattisia kannattajia. Sama tarkoitus konfliktien luontiin kuin Israel-mielisillä defense-leagueilla ym. Konfliktit johtavat New World Orderiin, samoin rasismi. Olit sitten sionistipersu tai antisionisti antisemiitti. Juu Zion Crime Factoryn ylläpito paljastui aika sekapäiseksi /huijjariksi tänään erään vinkin perusteella.

Uskomatonta todellakin, kuinka talmudistien luoma maailmankuva maistuu perussuomalaisille ja monille Israelin kanssa liiton tehneille nationalistisiksi tms luokiteltaviksi ryhmille Euroopassa ja USA:ssa. Valtava rahamäärä ja satsaus on saanut näistäkin Israelin agendan mukaan toimivia välineitä. Heidän avullaan luodaan konflikteja ja vastakkainasetteluja,  joissa kummatkin osapuolet ovat täysin Israelin kontrolloimia. Ja Talmudin mukaan kaikki muut kansat paitsi Israelin kansa on tuhottava ja kaikista tehtävä orjia. Eipä islamofobeilla paljon järkeä ole yleensä. Tietysti on helppoa toimia jossain lokerossa talmudistien melko vahvasti kontrolloimassa yhteiskunnassa ja maailmassa. Mutta se tie vie tuhoon väkisin.

Michael Collins Piper on kirjassaan murtanut monta näiden muslimivihaajien valhetta. Ne ja kaikki tällaiset islamin vastaiset viharyhmät ja -kampanjat ovat osa New World Order -agendaa ja kaikki suoraan huippueliitin juonia. Juuri nyt murskataan arabimaailman viimeisiä riippumattomia(?) pesäkkeitä sodilla. Arabimaat eivät uhkaa ketään ja muslimien mielenosoituksissa vastustetaan yleensä lähinnä juuri väärämielisiä vallanpitäjiä Israelissa ja USA:ssa. Erinäisissä ystävyysjärjestöissä toimiva Piper puhuu Willis Carton lanseeraamasta käsitteestä “kansainvälinen nationalismi”, joka merkitsee koko maailman eri kansojen nationalististen liikkeiden keskinäistä ystävyyttä ja yhteistyötä. Kansojen on kunnioitettava toisiaan ja vastustettava yhteisiä uhkakuvia eli erittäinkin juutalaisten talmudistien New World Orderia. Piperillä on myös juutalaisia ystäviä, joista osa ei ole edes antisionisteja. Antisionisteista joidenkin kanssa hän tekee yhteistyötä. The Confessions of an Anti-Semite on sanojensa mukaan 30 vuotta juutalaista tyranniaa vastaan taistelleen Piperin eräänlainen muistelmakirja tai kokoelma keskeisiä kokemuksia. Hän on erittäin kunnioitettavan elämäntyön tehnyt mies. Heti alussa hän joutui toteamaan pienen populistisen puolueen (Liberty Lobby) lehden (Spotlight) toimittajana, millaisella tiellä oli. ADL teki laajoja selvityksiä välittömästi, tutki ja haastatteli opettajat ja kaikki mahdolliset Piperin kanssa tekemisissä olleet henkilöt. Kunnioitettavaa rohkeutta ja omantunnon äänen seuraamista. Todellinen patriootti. Yhtenä päivänä tässä suunnittelin tätä kirjoitusta ja ihmettelin siitä, kuinka ihmiset eivät etsi tietoa, vaan uskovat kaikki talmudistien valheet ja siis eivät huomaa mitään, vaikka kuinka räikeästi esim. Bäckman pyörittäisi valeoppositioitaan. Piperin ura veiu ajatukset Suomeen. Ainoa, joka Suomessa uskaltaa omalla nimellään vastustaa juutalaistyranniaa,  on Vesa I laurio, joka on näin jo vuosia tehnyt. Erittäin suoraselkäistä toimintaa ja rohkeaakin, sillä ajat ovat jo aika tukalat. Ihmetellä vain täytyy sitä, kuinka muut tuntuisivat alistuvan saappaannuolijoiksi ilman vastarintaa. Muutama nettikommentti nimettömänä tai blogi ovat aika pientä vikinää hänen lisäkseen. Onko kyse kansalaisten aivottomuudesta (ilmeisesti, koska kaikki tuntuvat uskovan täysillä New World Order-ideologioiden kyllästämiin valeoppositioihin) vaiko moraalittomuudesta (“ei väliä, ei pysty, koska olemme pahoja” tms)? Miten ihmeessä kaikki holokaustivalheet voivat mennä läpi? Tai valeoppositio, joka käskee valehtelemaan siitä tai muusta asiasta? Kuinka ihmiset eivät suostu edes näkemään talmudistien toimintaa tai myöntämään näkevänsä? Eivätkö he tajua, että bolshevismissa (New World Order) ei ole voittajia eikä opportunismi auta kuin ehkä mahdollisesti pitämään hengissä helvetissä.

Eniten ihmetyttää se, että vaikka suomalaisten täytyy tajuta, että oman maan media on yhtä 100 & valheellinen kuin USA:n media (poliitikot sionistien taskussa ja uutiset maailmalta muutenkin, omistus kaupallisissa sama rahaeliitti), niin kuitenkin ihmiset uskovat valtaosan valtamedian sanomisista. Kun samaa valhetta tulee tiedelaitoksista ym ja kaikkea muuta paheksutaan, niin tietysti kulissimaailma on kohta valmis. Mutta kun uskoa tuntuu olevan myös vaikka kuinka. Siltä ainakin tuntuu. Puuttuu taju siitä, että eliitti on todella itsekä’s ja paha ja haluaa petkuttaa. Jopa petkuttamisen vuoksi ja pahuuden ja muutenkin kaiken. Lähes joka asiassa.Netissä informaatiotulva eksyttää tai passivoi sitten eikä valoa tulekaan. Sielläkin luotetaan liikaa hyviksiksi julistautuneisiin ja ensimmäisiin sekä kuuluisimpiin “aktivisteihin”.