No hate. No violence
Races? Only one Human race
United We Stand, Divided We Fall
Radio Islam
Know Your enemy!
No time to waste. Act now!
Tomorrow it will be too late

English

Franç.

Deutsch

Arabic

Sven.

Español

Portug.

Italian

Russ.

Bulg.

Croat.

Czech

Dansk

Finn.

Magyar

Neder.

Norsk

Polski

Rom.

Serb.

Slov.

Indon.

Türk.
Benjamin Freedman: Juutalaisten ylivallan kannattajista pois loikannut, osa 1

Kevin Alfred Strom

American Dissident Voices - lähetys 20.11.2004


Entinen sionistinen vaikuttaja ja juutalainen loikkari Benjamin Freedman on tässä kuvassa 1960-luvun sanomalehden Common Sense (Maalaisjärki, suom. huom.) kanssa, joka oli hänen toisen maailmansodan jälkeisten kirjoitustensa pääasiallinen julkaisija. Vaikka hänen teorisointinsa rodusta ja juutalaisongelmasta oli pahasti virheellinen, hänen paljastuksensa sionistien vehkeilyistä, jotka kytkivät Amerikkaa juutalaisten valtaan, ovat erittäin tärkeitä juutalaisten ylivallan opiskelijoille.

Yhdeksän vuotta sitten tutustutin American Dissident Voicesin kuuntelijat -- ja internet-lukijat -- tuohon hämmästyttävään henkilöön, Benjamin Harrison Freedmaniin, kun julkaisin hänen puheensa vuodelta 1961 Washington D.C:n Willard Hotellissa ensimmäistä kertaa paperilla, nimellä "Juutalainen loikkari varoittaa Amerikkaa". Myöhemmin julkaisimme ja lähetimme myös Freedmanin puheen "The Hidden Tyranny Revealed". Freedman oli varakas juutalainen bisnesmies New Yorkista, joka oli erittäin korkeassa asemassa juutalaisten ja sionistien valtarakenteessa 1900-luvun alkupuolella, mutta joka murtautui irti juutalaisten ylivallasta toisen maailmansodan jälkeen, kääntyi katolilaisuuteen ja vietti loppuelämänsä -- aina 1970-luvun puoleen väliin -- varoittaen amerikkalaisia siitä suuresta vaarasta, joka seuraa kun juutalaisten sallitaan johtaa mediaa ja hallitusta. Hän myöskin pani alulle, paljon ennen Arthur Koestleria ja hänen kirjaansa Thirteenth Tribe, ajatuksen siitä, että suuri osa juutalaisista ei ole sukujuuriltaan Lähi-idästä vaan keskiaasialaista kasaarisyntyperää.

Meidän julkaisumme näistä kirjoituksista loivat melko lailla väittelyä ja ne väitökset -- ja Freedmanin omaksumat ideat -- ovat tämän päivän lähetyksemme painopisteenä. Jotkut ovat kirjoittaneet, etteivät he usko Freedmanin paljastamiin juutalaisten vehkeilyihin jotka johtivat molempiin maailmansotiin ja Yhdysvaltojen joutumiseen Israelin käskyläiseksi -- eivätkä he näin ollen välitä hänen varoituksistaan kolmannen maailmansodan syttymisestä Lähi-idässä. Jotkut ovat kirjoittaneet, etteivät he usko Freedmanin kasaari-olettamukseen. Ja muutama on jopa ilmaissut epäilyksensä siitä, ettei sellainen henkilö kuin Benjamin H. Freedman olisi ikinä ollut edes olemassa, väittäen hänen olevan hyvää tarkoittaneen mutta ylikuumentuneen juutalaisvastaisen polemiikin tuotetta.
http://www.nationalvanguard.org/story.php?id=110

Oliko Benjamin Freedman todellinen henkilö? Loikkasiko hän todella juutalaisten valtajärjestelmästä? Siitä ei ole epäilystäkään. Olen saanut nauhoituksia hänen puheistaan mieheltä, joka tunsi hänet, ja yksi noista puheista lopulta löysi tiensä American Dissident Voices -lähetykseen.

Juutalaisyhteisö tuomitsi hänet hyvin selvin sanoin, kutsuen häntä "itseään vihaavaksi juutalaiseksi" tai "antisemiitti-juutalaiseksi" (Freedman kerran todistetusti kutsui itseään "kunnia-arjalaiseksi", mitä siihen tulee). Helmikuussa 1955 American Jewish Committeen Commentary -lehden numero piti sisällään artikkelin, joka hyökkäsi Conde McGinleyn Common Sense -sanomalehteä vastaan, johon Freedman kirjoitti ja jota hän avusti, sanoen:

"Yksi McGinleyn enkeleistä on juutalainen antisemiitti Benjamin Freedman, joka kertoi puolustusvaliokunnalle joulukuun 12. 1950 antaneensa 15 000 dollaria Common Sense -sanomalehdelle."

McGinley, itse asiassa, osoitti olevansa ennaltanäkevä kirjoittaessaan lehdessään vuonna 1953, huomatkaa, yli 50 vuotta sitten:

"Sinut ja naapurisi 19-vuotias poika tullaan kutsumaan aseisiin maailmanlaajuisen sionismin puolesta... Meidän vertamme ja aarteitamme tullaan ripottelemaan ympäri maailmaa ilman suurempaa vastarintaa meiltä 'orjilta, joita omistajamme pitävät omaisuutena'."
http://www.nationalvanguard.org/images/news/freedman_commentary_131.jpg

Juutalainen kirjailija Morris Kominsky omisti osan vuonna 1970 ilmestyneestä kirjastaan The Hoaxers yritykselle kumota jotkin Freedmanin esittämistä juutalaisten väestöluvuista. Kominsky on samanlainen kuin monet muutkin juutalaiset Freedmanin vastustajat: He kiistävät hänen väitteensä, mutta he eivät missään kiistä hänen olemassaoloaan -- tai hänen juutalaisen sisäpiirin tietämystään.
http://tinyurl.com/6h2ol

Tri. Robert John International Council for Human Ecology and Ethnology -laitoksesta kirjoittaa tunteneensa Benjamin Freedmanin ja että Freedman antoi hänelle historiallisia dokumentteja, "joita en ehkä ikinä olisi löytänyt itse ja hän kehoitti minua jatkamaan tutkimuksissani". http://www.vho.org/GB/Journals/JHR/6/4/John389-450.html

Revilo P. Oliver, Illinoisin yliopiston historian professori, kirjoittaa Freedmanista vähän aikaa sitten julkaistussa kirjassa The Jewish Strategy:

"Valtaosa juutalaisista vihaa Benjamin Freedmania, joka lainasi muutamia hyvin tunnettuja kappaleita Talmudista ja muista juutalaisten kirjoituksista, joita alhainen goyim ei saisi nähdä, kirjoissaan Facts Are Facts ja The Hidden Tyranny. Freedman, toisin kuin monet muut juutalaiset, jotka on kasteltu pyhällä vedellä ja jotka ovat raivanneet tiensä monien kristittyjen kirkkojen hallinnon huipulle keskiajalla ja uskonpuhdistuksen sekä vasta-uskonpuhdituksen aikoina, hankki itsensä päälle monien juutalaisten myrkyllisen vihan. Kun tapasin hänet monta vuotta sitten, hän kertoi minulle -- totuudenmukaisesti, luulisin -- että kun hän oli vaimonsa kanssa hississä erittäin kalliissa asuintalossa New Yorkissa ja samaan hissiin astui erittäin rikkaita juutalaisia, jotka asuivat samassa talossa, he sylkivät hänen ja hänen vaimonsa vaatteille osoittaakseen halveksuntansa heitä kohtaan tyypillisellä juutalaisella tavalla. Freedmanin tarkoitus, joka tapauksessa, ei ollut pettää rotuaan; päinvastoin, hän oli vakuuttunut (virheellisesti, nähtävästi) olevansa rodultaan aito juutalainen, toisin kuin suurin osa juutalaisista, jotka ovat turkkilais-mongooleja, jotka ovat naamioineet itsensä juutalaisiksi ja joista on juonittelemalla tullut hallitseva juutalaisrotu, joita hänen ei ollut tarkoitus halveksia saatikka pettää. Päinvastoin hän kuvitteli suojelevansa, suurella itsensä uhraamiselle, kaltaisiaan kostotoimilta, jotka saattaisivat joku päivä kaatua heidän niskaansa."
http://www.natvan.com/cgi-bin/webc.cgi/st_prod.html?p_prodid=735

Kun julkaisimme "Juutalainen loikkari varoittaa Amerikkaa" (samassa paketissa äänitallenteen kanssa kaksiosaisena American Dissident Voicesin sarjana), se oli aivan internetin yleistymisen alkuaikoina, ja teksti löytyi myös Usenetistä National Alliancen varhaiselta FTP-palvelimelta sekä oli kaupan nimeelliseen hintaan ja 5.25" ja 3.5" disketeillä mukanaan rohkaisu lukijoille tulostaa ja levittää niitä kaikkialle. No, digitaalisella medialla on tapana monistua jos ihmiset pitävät sitä sen arvoisena, Benjamin Freedmanin artikkeli ei vain monistunut, vaan se on laitettu lukemattomille Web-sivustoille ja tällä hetkellä yli 500 uutisryhmään. Ja se on vain toinen kahdesta julkaisemastamme Freedmanin työstä.

Molemmat "The Hidden Tyranny Revealed" ja "Juutalainen loikkari varoittaa Amerikkaa" keskittyvät Freedmanin sisäpiirin tietoon juutalaisten ylivallan valtarakenteesta, johon hän kuului, sekä tämän valtarakenteen teoista Amerikan median ja hallituksen kontrolloimiseksi ja manipuloimiseksi juutalaisten ja sionistien etujen mukaisesti ja Amerikan etujen vastaisesti. Nämä teot koskettivat lähinnä kasaariteoriaa. Freedmanin parhaiten tunnettua teosta Facts are Facts ei ikinä ole julkaistu kauttamme, vaikka tarjoammekin versiota siitä niille, jotka haluavat tutkia sitä.

Facts are Facts on paljon vähemmän mielenkiintoinen kuin Freedmanin toiset kirjoitukset, koska se poikkeaa lähes täysin siitä objektiivisesta rodullisten ja politiittisten juonittelujen valaisusta, jota Freedman harjoittaa muualla, ja astuu sisälle erittäin subjektiiviseen uskonnollisten uskomuksien ja muinaisten heimojen kiisteltyjen kulkureittien maailmaan. Freedman kääntyi katolilaisuuteen erottuaan järjestäytyneestä juutalaisuudesta ja rakastui ideaan, jonka mukaan moni -- hänen arvionsa mukaan 90 prosenttia oli hyvä luku -- tämän päivän ashkenazijuutalaisista on kasaarien suoria jälkeläisiä, tehden näin heidän vaatimuksestaan "verivelan maksamisesta" Palestiinalle yhtä järjettömän kuin jos Kiina vaatisi Lontoota maksamaan "verivelkansa".

Kasaariteoriahan sisältää joitain totuuden aineksia. Kasaarivaltakunnan aateliset pakotettiin käymään läpi virallinen kääntyminen juutalaisuuteen vuonna 740 ja se uskonto, joka tekee juutalaisista jumalallisia, vielä törkeämmin kuin nykypäivän Amerikan "Raamattuvyöhykkeellä", oli virallisesti hyväksytty. Kuitenkaan ei ole tiedossa kuinka laajalti vapaat ihmiset hyväksyivät juutalaisuuden, jos ollenkaan. Professori Oliver kirjoittaa kasaareista "The Enemy of Our Enemies" -työssään:

"Juutalaiset tunkeutuivat kasaarien valtakuntaan ja ottivat sen haltuunsa kahdeksannella vuosisadalla, mutta liian vähän tiedetään sen sisäisestä hallinnosta, jotta voisimme käyttää sitä esimerkkinä ...kasaariteoria... joudutaan hylkäämään, jos hyväksymme Professori A.E. Mourantin ja hänen avustajiensa huolitellun hematologisen tutkimuksen "The Genetics of the Jews" (Oxford, 1978). Hänen tuloksensa osoittavat, että juutalaiset, huolimatta suurista eroista fyysisessä olemuksessaan, muodostavat yhden hybridirodun, johon on sekoittunut vähintään 5%-10% neekerinsukuista verta, missä päin maailmaa he sitten ikinä asuvatkaan." http://revilo-oliver.com/rpo/Enemy_4.html

Juutalaisten hallitsemalla kasaarivaltakunnalla oli lyhyt elämä: Venäläiset valloittajat tuhosivat sen vuonna 962, monet sen asukkaat käännytettiin islamiin (hintana muslimien avusta valloittajille), ja lopulta se katosi historiasta.
http://tinyurl.com/6c33e

Oliver ja Mourant eivät ole ainoat, jotka kyseenalaistavat kasaarihypoteesin. David S. Maddison osoittaa, että kasaarien väitetty käännyttäminen tapahtui vähintään kaksi vuosisataa myöhemmin kuin viimeinen mahdollinen aika, jolloin Talmud, tuo kaikkein luonteenomaisin juutalaisten pyhistä kirjoista, laadittiin. Antiikin Rooman kirjailijat kuvailevat juutalaisten läsnäoloa -- ja heidän etnosentristä indentiteettiään kaikesta heidän hajautuneisuudestaan huolimatta, kaupallista terävä-älyisyyttä ja poliittisia juonia, samanlaisina kuin nykyajan juutalaisten ylivallan kannattajilla, kauan ennen kuin mitään kasaarivaltakuntaa edes oli olemassa. Juutalaisten läsnäolo monissa Euroopan maissa oli hyvin vakiintunut satoja vuosia ennen väitettyä käännyttämistä. http://www.goecities.com/Athens/Cyprus/8815/Khazars.html

Mutta ovatko juutalaiset hybridirotu, tehden siten heidän "verivaatimuksensa" Palestiinaan kyseenalaiseksi? Se on oletettavasti totta, koska juutalaiset hyötyvät pienestä sekoittumisesta isäntäväestöönsä minne ikinä he perustavatkin siirtokuntansa, joka yhdessä matkimisen ja valikoinnin avull auttaa heitä sulautumaan ympäristöönsä. Mutta ovatko nykypäivän juutalaiset ei-juutalaisten kasaarien, jotka omaksuivat juutalaisen uskonnon, jälkeläisiä, kuten Freedman väittää? Pelkään pahoin, ettei sitä väitettä pystytä tukemaan todisteilla. Ja Freedmanin jälkeen on kasautunut geneettistä todistusaineistoa, jotka osoittavat, että juutalaiset, niin sefardit kuin ashkenazitkin, missä päin maailmaa he asuvatkin tänä päivänä, ovat läheisempää sukua toisilleen kuin isäntäväestölleen joiden seassa he asuvat.
http://www.yahoodi.com/peace/jews.html#howcan
http://tarkus.pha.edu/~ethan/jFAQ.html

Juutalainen Johns Hopkinsin professori Ethan Vishniac tiivistää sen hyvin sanomalla:

"Juutalaiset ovat yksittäinen etninen ryhmä, siinä mielessä, että suuret juutalaisyhteisöt ovat tyypillisesti lähempää sukua toisilleen kuin naapureilleen. Tämä ei tarkoita, etteikö heillä olisi yhteneviä sukujuuria naapureidensa kanssa, vaan lähinnä sitä, että heidän avioitumisellaan naapureidensa kanssa on ollut vain hienoinen vaikutus geneettiseen koostumukseen suurimmassa osassa juutalaisyhteisöjä. Se voi johtua siitä, että näiden avioitumisten määrä on ollut hyvin alhainen, tai siitä, että tällainen avioituminen normaalisti johti juutalaisyhteisöön kuulumisen tunteen heikkenemistä. On joitain juutalaisyhteisöjä, jotka ovat poikkeus tässä asiassa, ja he ovat todennäköisesti paikallisten käännynnäisten jälkeläisiä, kuten selvimpänä esimerkkinä Etiopian juutalaiset... Kuitenkin tulokset osoittavat, että suurin osa juutalaisyhteisöistä omaa alkuperänsä Välimeren itäpuolella. Tulokset eivät osoita, että juutalaiset polveutuisivat puhtaasti ainoastaan muinaisista Juudean ja Israelin kuningaskunnista."

Olen sitä mieltä, että kasaarien ja juutalaisten yhteydestä kertovilla jutuilla on jotain totuuspohjaa, joskin Freedman ja Koestler ovat liioitelleet sitä: Juutalaisten geneettinen sekoittuminen kasaareihin -- vaikka se olisikin ollut yhtä pientä kuin se oli heidän piinatessaan egyptiläisiä, puolalaisia tai amerikkalaisia -- on tarpeeksi repimään hajalle heidän lapsellisen vaatimuksensa, jonka mukaan "heidän Pyhän Verensä puhtaus" antaisi heille jonkin jumalallisen oikeuden suureen palaan Lähi-idästä. (Luonnollisestikaan en usko "jumalallisiin oikeuksiin" muutenkaan. Ne ovat harhoja; niitä ei yksinkertaisesti ole, paitsi ideoina ja sanoina, jotka tulevat jonkun suusta). Kasaarivaltakunnassa, kuten Amerikassa, Espanjassa ja Englannissa, erittäin epäonnisen juutalaisten kanssa sekoittumisen surkeat seuraukset ovat lähinnä juutalaisten ominaisuuksien tarttuminen isäntärotuun eikä päinvastoin. Kasaarivaltakunta oli vain yksi maa jota juutalaiset hallitsivat, korruptoivat ja tuhosivat -- jonka jälkeen pakenivat epäilemättä mukanaan muutamia kasaarigeenejä, joista he luultavasti hyötyivät voimalla matkia visuaalisesti ja käytöksellisesti eurooppalaisia, joista tuli heidän seuraavat uhrinsa.

Joten huolimatta meidän kiitollisuudestamme Freedmanille hänen sisäpiirin paljastuksistaan koskien juutalaisten toimia Amerikkaa ja valkoisia vastaan ja huolimatta siitä, että ihailemme hänen rohkeuttaan loikata valtarakenteesta, jota hän palveli monia vuosikymmeniä, meidän täytyy olla välittämättä hänen uskonnollisesta harhailustaan ja joistain hänen villeimmistä päätelmistään kasaariteoriansa puhtaimmassa muodossa. Jos hän uskonnollisessa leikittelyssään esitti virheen, joka on yleinen kaikilla ihmisillä, jos hän pitäessään kiinni kasaariteorian mukaisesta juutalaisten alkuperästä, joka on kiehtonut jopa oppineita, astui harhaan, voimme antaa hänelle anteeksi.

Mutta Benjamin Freedman on epäilemättä aito. Hänellä oli pääsy aikansa suurimpien vaikuttajien luo ja hän paljasti meille ne vehkeilyt ja valheet, joita käytettiin amerikkalaisten huijaamiseen taistelemaan juutalaisten etujen puolesta. Hän paljasti ne törkeät petokset, joilla juutalaisten ylivallan kannattajat yrittävät väittää olevansa uniikkeja kansanmurhan uhreja. Eikä hän paljastanut meille vain niitä temppuja, joilla juutalaiset saivat käsiinsä yhteiskuntamme hallinnan, vaan myös sen mahdollisesti kohtalokkaan naiviuden ja tunteellisen, toiveikkaan ajattelun, joka on liittoutunut mielikuvitustemme kanssa, joka on valkoisen miehen akilleen kantapää ja joka saa liian monet kansastamme hyväksymään kaiken juutalaisen valtarakenteen syöttämän potaskan ilman mikäänlaista vastarintaa.

Elämänsä lopussa Benjamin Freedman oli katkera mies ja vihainen valkoisille amerikkalaisille, jotka eivät kuunnelleet hänen varoituksiaan ja joista oli tulossa aina vaan halukkaampia Israelin palvelijoita. Oltuaan yksi Woodburyn saippuayhtiön perustajajäsenistä hänellä oli huomattava omaisuus -- vuoden 1960 rahassa noin 2,5 miljoona dollaria -- ja hän käytti suurimman osan siitä yrittäessään varoittaa meitä juutalaisten vallan vaarasta. Hän antoi tukensa -- ja kirjoitti monia artikkeleja -- hyvin tunnetulle patrioottiselle sanomalehdelle Common Sense, jota julkaisi Conde McGinley.

Kaikki Common Sense -lehden varat likvidoitiin ja sen julkaisu lopetettiin sen omistajattaren, joka oli perinyt toiminnan McGinleyn kuoleman jälkeen ja joka oli julkaissut lehteä vuosikymmenen ajan aina vuoteen 1970 saakka, saatua "uskonnollisen heräämisen", jota avitti juutalainen huijari nimeltään Paul Pulitzer, joka suostutteli hänet omistamaan elämänsä "todelliselle paaville" joka johti "Vatikaania" Quebecissä siihen aikaan mutta joka on, aivan kuten McGinleyn elämäntyö ja omaisuus, haihtunut ilmaan aivan kuin menneiden keväiden aamukaste. Näin ollen totuuden kertova julkaisu, joka ärsytti sionisteja, lopetettiin ja monet arvokkaat tiedostot tuhottiin; ja se olikin varmasti Pulitzerin pomojen aikomus alusta asti.

Kun Common Sense lakkasi olemasta, Benjamin Freedman jatkoi kirjoittamistaan ja julkaisi omia pakinoitaan League for Peace With Justice in Palestine -järjestön suojissa, jonka hän oli perustanut 1946. Benjamin Freedman kuoli huhtikuussa 1984, 94 vuoden ikäisenä. Hän jatkoi poliittisia ja opettavaisia toimiaan aina 1970-luvun puoleen väliin saakka, kunnes hän oli reilusti yli 85-vuotias. Hän uskoi kiihkeästi asiaansa.

Ensi viikolla American Dissident Voices -ohjelmassa tuon teille uuden lisäyksen uskomattomiin paljastuksiin juutalaisten sisäpiiristä, joita Benjamin Freedman tarjosi, joka on julkaistu lähellä herra Freedmanin aktiivisen elämän loppua, vuonna 1975 -- julkaisemattomana ja saavuttamattomissa lähes kolmekymmentä vuotta. Pidä huoli siitä, että kuulet ensi viikon American Dissident Voices -lähetyksen.


Kuten kirjailija Alan Cabal sanoi artikkelissaan "Star Chamber Redux", joka julkaistiin CounterPunchilla: Kylmässä sellissä Torontossa Kanadassa, 64-vuotias taidemaalari ja pasifisti istuu paksun oikeuspöytäkirjapinon päällä jo puolettatoista vuotta, eristyksessä. Hän istuu pöytäkirjojen päällä, koska hänen vartijansa eivät salli hänelle tuolia. Hänellä ei ole rikosrekisteriä eikä häntä ole syytetty rikoksesta, mutta kuitenkin hän pitää samoja oransseja haalareita kuin murhaajat ja raiskaajat, jotka on majoitettu muualle vankilaan. Hänen ei sallita kohdata tai ristikuulustella syyttäjiään oikeudessa. "Todisteet" häntä vastaan käsittävät kuulopuhetta, kaksinkertaista kuulopuhetta ja kolminkertaista kuulopuhetta.

Touhun tarkoitus on karkoittaa tämä mies Saksaan, jossa häntä odottaa viiden vuoden vankeustuomio "kuolleiden maineen mustaamisen" rikoksesta. Tämä mies ei ole elänyt Saksassa sen jälkeen kun oli 19-vuotias, eikä hän ole astunut jalallaankaan Saksaan moniin vuosiin. Hän muutti Kanadaan 1958, ja vuonna 2000 hän muutti Yhdysvaltoihin viettääkseen hiljaista elämää amerikkalaisen vaimonsa kanssa Tennesseen kukkuloilla.

Siellä hän maalasi maisema- ja muotokuvia studiossaan, kunnes hänet raahattiin eräänä kirkkaana aamuna pois ja viskattiin Kanadaan amerikkalaisten lainvalvontaviranomaisten toimesta. Hänen nimensä on Ernst Zündel, ja hän on maailman huomattavin ajatusrikollinen. Ota selvää, kuka tämä mies oikeastaan on. Tulet olemaan hämmästynyt saadessasi tietää, miksi maailman ajatustesi manipuloijat niin pelkäävät tätä miestä. Lue tämä uusi kirja, jonka on kirjoittanut mies, jota maailman sensuroijiksi haluavat ja Lännen hallitsijat niin pelkäävät: Setting the Record Straight: Letters From Cell Number 7 - kirjoittanut Ernst Zündel.

Tämä kirja on kokoelma liikuttavia, seikkaperäisiä ja valaisevia kirjeitä mieheltä, joka on tuntenut juutalaisen vallan rautakoron suoraan niskansa päällä vuosikymmenten ajan -- ja joka on kärsinyt heidän käsissään vähintään yhtä paljon kuin kuka tahansa Kuolleen meren tällä puolen. Ernst Zündel, pasifisti ja taiteilija, joka ei koskaan pyrkinyt vahingoittamaan ketään, joka pyrki vain seisomaan esi-isiensä kunnian puolesta, löysi itsensä ilkeämielisen laillisen vainon kohteena Kanadasta 1980-luvun alussa. Jopa hänen vihollisensa myöntävät, ettei hän ole tehnyt muuta kuin kirjoittanut ja puhunut -- mutta kirjoittaminen ja puhuminen niiden rajojen ulkopuolella, jotka B'nai B'rith asettaa, johti vuosikymmenen kestäneeseen oikeudenkäyntien sarjaan, joka lopulta päättyi Zündelin voittoon Kanadan korkeimmassa oikeudessa ja suureen häpeään juutalaisen ylivallan ajajille, kun monet heidän hellimänsä sota-ajan julmuustarinoistaan jyrättiin liiskaksi Zündelin laillisen- ja rikospaikkatutkimustiimin ristikuulustelujen ja tutkimusten kautta. Zündel teki historiaa -- todellista historiaa -- joten kun hän halusi vetäytyä eläkkeelle Tennesseen kukkuloille, juutalainen valtarakennelma ei antanut hänen elää rauhassa. Aivan uskomattoman hävyttömällä tavalla he löivät päänsä yhteen korruptoituneiden hallituksen virkamiesten kanssa suunnitellakseen hänen kaappaamisensa ja vangitsemisensa ilman syytteiden nostoa. Kuule koko shokeeraava tarina mieheltä, joka eli sen, lukemalla kirjan Setting the Record Straight: Letters From Cell Number 7. Tämä 180-sivuinen kirja on tuotenumeromme 1140n National Vanguard Booksilta, ja se on saatavilla hintaan $8.95 plus $3 postituksesta ja käsittelystä, yhteensä siis $11.95. Kirjoita osoitteeseen

National Vanguard Books
Box 330
Hillsboro WV 24946
USA

Ensi viikkoon, tässä on Kevin Alfred Strom muistuttamassa sinua, että jatkat ajatteluasi vapaasti.





Benjamin Freedman: Juutalaisten ylivallan kannattajista pois loikannut, osa 2

Kevin Alfred Strom

American Dissident Voices - lähetys 27.11.2004


Nämä miehet varoittivat meitä juutalaisesta vallasta, muukalaisvallasta, joka nyt on johtanut Amerikan loputtomaan sotaan Israelin puolesta Lähi-idässä. Vasemmalta oikealle: George S. Brown, senaattori J. William Fulbright sekä entinen sionistiagentti Benjamin H. Freedman. Tämän viikon ohjelmassa kuulet sisäpiirin tietoa siitä, kuinka juutalaisen ylivallan ajajat pettivät Amerikan.

VIIME LÄHETYKSESSÄNI kerroin juutalaisesta loikkarista, Benjamin Harrison Freedmanista (1890–1984). Hän vietti aikuisikänsä vuoteen 1946 asti menestyneenä liikemiehenä New Yorkissa, sionistioperatiivina ja sekaantuneena juutalaisten juoniin heidän vakiinnuttaessaan valtaansa Amerikan hallituksesta 20. vuosisadan alkupuoliskolla. Hän olisi ollut vain pelkkä nimi Amerikan presidenttien ja poliitikkojen juutalaisten "neuvonantajien" pitkässä luettelossa, ellei hän vuonna 1946 olisi tehnyt kohtalokasta päätöstä erota sionistijärjestelmästä. Loppuikänsä hän vietti paljastaen tauotta entisten kumppaniensa rikoksia. Tämän päivän ohjelmassa esitän yhden hänen viimeisistä esseistään, pitkään loppuunmyydyn Miksi kongressi on kiero, hullu, tai molempia? (Why Congress is Crooked or Crazy or Both?) Olen yksinkertaistanut hänen terminologiaansa ja lyhentänyt teosta hieman. Jos haluat tietää, miksi Amerikka vuodattaa verta ja tuhlaa miljardeja Lähi-idän hiekan tähden, kannattaa kuunnella Benjamin H. Freedmanin sanoja, seuraavaksi American Dissident Voicesilla.
www.natvan.com/american-dissident-voices/adv101594.html
http://www.libertyforum.org/showflat.php?Number=1232538
http://www.nationalvanguard.org/story.php?id=4232
http://www.nationalvanguard.org/story.php?id=1646

---

Miksi kongressi on kiero, hullu, tai molempia?
(Omajulkaisu, New York, 1975)

Benjamin H. Freedman
League for Peace with Justice in Palestine -järjestön perustaja (1946)

SUURIMMAN OSAN ELÄMÄSTÄÄN kirjoittajanne on käyttänyt aikaansa ja rahaansa selvittäen ensimmäisen ja toisen maailmansodan syitä, ja uskoo nyt löytäneensä ne. Aika on vähissä, ja kolmannen maailmansodan uhka on todellinen. Kirjoittajan toimet saadakseen tietonsa kongressin käyttöön kohtasivat ankaraa vastustusta niiden toimesta, jotka ovat USA:n tämänhetkisistä vaikeuksista vastuussa.

Tämä uhkaava vaara saa kirjoittajan kertomaan mahdollisesta tuhosta amerikkalaisille. Vaara on uhka kaikelle, jota he pitävät tärkeänä. Seuraavat faktat paljastavat salaliiton, joka johdatti USA:n ensimmäiseen ja toiseen maailmansotaan. Vielä on aikaa pysäyttää kolmas maailmansota – jos 200 miljoonaa amerikkalaista käyttävät voimaansa.

Tämän kirjoituksen paljastukset selvittävät, miten kongressi häpäisi USA:ta hyväksymällä lahjonnan ja kiristyksen, jotka ovat vastuussa meitä tänään uhkaavasta kriisistä. Kongressilla ei ollut koskaan mitään oikeutta tehdä USA:sta kuuden sadan tuhannen sionistimurhaajan ja varkaan liittolaista, jotka laittomasti siirrettiin Palestiinaan ja jotka toukokuun 14. päivänä 1948 "julistivat" aseistetun kansannousunsa, joka sai aikaan "Israelin valtion". Kongressilla ei ollut perustuslaillista valtaa avustaa näiden rikollisten maan alkuperäisen krisityn ja islamilaisen väestön, jonka esi-isät olivat asuneet maassa yli 17 sukupolven ajan, ryöstöretkeä ja ryöstösaaliistaan kiinnipitämistä 74 miljardilla dollarilla. Suurin osa amerikkalaisista ei tajua, että tämä 74 miljardia maksetaan heidän kovalla työllä ansaituista verovaroistaan. Jos tämä valtava summa olisi pysynyt USA:ssa ja käytetty USA:n kansalaisten hyväksi, olisivat korkeat elinkustannukset huomattavasti matalammat ja työttömyys saattaisi olla olematonta. Kongressin on täytynyt olla kiero, hullu tai molempia tukiessaan Palestiinan valtausta ja miehitystä sitten toukokuun 14. päivän 1948, jota sionistit ovat harjoittaneet (joista suuri osa ei ollut koskaan aiemmin edes käynyt tässä maassa); jotka käyttivät miljoonia dollareita levittäen maailmalle Suurta valhettaan, että heidän Palestiinan laiton valtaamisensa oli "Jumalan valitun kansan palaaminen heidän Luvattuun maahansa".

Kirjoittajan tietoon on tullut, että United Jewish Appeal (UJA) on taas aloittamassa vuotuista 600 miljoonan dollarin keräyskampanjaansa. Samanlaisten kampanjojen tarkoituksena on ollut haravoida lahjoituksia maan kahdelta sadalta miljoonalta ei-juutalaiselta. Yleensä lahjoitukset ovat olleet avokätisiä, sillä ihmiset pelkäävät "antisemiitiksi" leimautumista mikäli he kieltäytyisivät. Myös vuosittainen "Israel-obligaatioiden" myynti on alkamassa. "Israel-obligaatioiden" myynti tulee tarjoamaan toiset 800 miljoonaa dollaria niinkutsutulle "Israelin valtiolle". Suuri osa tästä summasta tulee juutalaisten kanssa asioivilta ei-juutalaisilta yrityksiltä. Yritykset kilpailevat "obligaatioiden" ostossa, toivoen erityiskohtelua. Kongressi aikoo myöntää Israelille avustuksia ensin 2,3 miljardia heti ja lisäksi 5 miljardia seuraavan kolmen vuoden aikana, yhteensä siis 7,8 miljardia dollaria. Tämän summan kattamiseksi nostetut verot tulevat lisäämään kahden sadan miljoonan ruohonjuuritason amerikkalaisen elinkustannuksia. Kongressin täytyy olla kiero, hullu tai molempia ottaessaan omalta armeijaltaan uudet aseet ja lahjoittaessaan ne Israeliin luomalla vaarallisen tilanteen Yhdysvaltain kotipuolustukselle. Tämä salainen amerikkalaisten aseiden vieminen salli niinkutsutun "Israelin valtion" uusia hyökkäyksensä Egyptiä ja Syyriaa vastaan.

Kongressin täytyy olla kiero, hullu tai molempia, kun se ei tajua, että nykyinen lama USA:ssa johtuu maailman väestön kahden kolmasosan päätöksestä olla ostamatta mitään USA:ssa tehtyä, jota ilman he voivat pärjätä jonkin aikaa. He eivät halua tarjota USA:lle enempää rahaa annettavaksi niinkutsutulle "Israelin valtiolle".

Kongressin täytyy olla kiero, hullu tai molempia häpäistessään Amerikkaa pakottamalla äänestyksen Yhdistyneissä kansakunnissa (YK) joka eristi USA:n niin, että sen kanssa on samassa leirissä vain Dominikaaninen tasavalta, Bolivia ja niinkutsuttu "Israelin valtio". Kun tuo äänestys pidettiin YK:ssa siitä, kutsutaanko edustajia Palestiinan kristityistä ja muslimeista selittämään heidän näkemyksiään niistä epäoikeudenmukaisuuksista, joista he ovat kärsineet viimeiset 26 vuotta, USA:n edustaja kieltäytyi liittämästä USA:ta muihin 95 Euroopan, Aasian, Afrikan ja latinalaisen Amerikan maan joukkoon, jotka äänestivät sen puolesta, että Palestiinan kristittyjen ja muslimien edustajia kutsuttaisiin ilmaisemaan näkemyksiään YK:n.

Kongressin täytyy olla kiero, hullu tai molempia raivostuttaessaan koko islaminuskoisen maailman USA:ta vastaan. Kongressi ei ymmärrä, että koko läntisen maailman täytyy nojata Lähi-idän öljyyn monien vuosien ajan. Lähi-idän valtioilla on arvioiden mukaan yli 850 miljarin barrelin öljyvarannot. USA:lla, Kanadalla, Meksikolla, Venezuelalla, Ecuadorilla ja Argentiinalla on yhteensä vain 80 miljardin barrelin varannot. USA:lla on vain 36 miljardin barrelin öljyvarannot.

New York Times julkaisi 8.8.1975 sivulla 2 artikkelin, jonka otsikko oli "The Israel Lobby in Washington Is Small and Effective." Artikkeli kertoo, kuinka alle viiden prosentin vähemmistö, joka koostuu juutalaista syntyperää olevista naturalisoiduista maahanmuuttajista, kontrolloi kongressia. He käyttävät painostusta kongressin jäseniä kohtaan, joihin he pitävät jatkuvasti yhteyttä. He vaikuttavat heihin jotta he äänestäisivät suotuisasti sellaisen lainsäädännön puolesta "jolla on merkitystä Israelin eduille" kuten New York Times -lehden artikkelissa myönnettiin.

New York Timesin artikkeli listaa ne 18 järjestöä ympäri Yhdysvaltoja, joiden jäsenistö pitää jatkuvasti yhteyttä kongressiin sen käsittelyä odottavan lainsäädännön suhteen, joka vaikuttaa niinkutsuttuun "Israelin valtioon"; järjestöt ovat: The American Jewish Committee, The American Jewish Congress, B'nai B'rith Anti-Defamation League, Jewish War Veterans, B'nai B'rith International, National Jewish Welfare Board, National Council of Jewish Women, Jewish Community Council, Union of American Hebrew Congregations, Institute for Jewish Policy Planning and Research, National Conference on Soviet Jewry, Zionist Organization of America ja B'nai B'rith Women.

200 miljoonaa amerikkalaista on myös kasvotusten sen tosiasian kanssa, että massamedia on saman vähemmistön omistuksessa ja kontrollissa. Tämä tarkoittaa sanomalehtiä, aikakauslehtiä, elokuvia, radiota, televisiota, teatteria ja kirjoja. Tällaisen joukkotiedotusvälineiden kontrollin vuoksi useimpien ruohonjuuritason 200 miljoonasta amerikkalaisesta on mahdotonta kyseenalaistaa sen totuudenmukaisuutta, jota heille jatkuvasti esitetään. Tätä valaisee heidän Suuri valheensa, että juutalaiset ovat "Jumalan valittu kansa, joka palaa Luvattuun maahansa". Tätä juutalaisvaltaa kuvastaa hiljattainen tapaus, missä senaattori J. William Fulbright puhui 18 miljoonalle kuuntelijalle Meet the Press –ohjelmassa ja vastasi Israelia koskevaan kysymykseen, että asialle ei voi tehdä mitään koska yli 80% senaatista on juutalaisten kontrollissa, käytännössä juuri näillä sanoilla. Oltuaan 32 vuotta kongressissa lähinnä ulkomaansuhteiden komitean puheenjohtajana, hän hävisi eräälle tulokkaalle esivaaleissa muutamaa kuukautta myöhemmin eikä häntä valittu enää kongressiin.

Kun kenraali George S. Brown, Yleisesikunnan puheenjohtaja, joka oli sotilasasioissa toiseksi korkein heti presidentti Fordin jälkeen, ilmaisi huolensa oikeustieteiden opiskelijoiden edessä Duken yliopistossa Israel-lobbareista Washingtonissa, hän ilmaisi monen noiden 200 miljoonan ruohonjuuritason amerikkalaisen mielipiteen. Kenraali Brown on älykäs ja korkeamoraalinen sotasankari. Hänet mustamaalattiin ja häpäistiin ja pakotettiin pyytämään anteeksi lausuntoaan Duken yliopiston opiskelijoiden edessä sekä vetämään se takaisin. Presidentti Ford moitti häntä.

Israel-lobbarit saivat 76 senaattoria taivutettua allekirjoittamaan kirjeen presidentti Fordille, jossa vaadittiin, että USA jatkaa tukeaan niinkutsutulle "Israelin valtiolle". Senaattoreita, jotka kieltäytyivät allekirjoittamasta tuota kirjettä, uhkailtiin, taivuteltiin ja mustamaalattiin Washingtonin Israel-lobbareiden toimesta. Kongressiedustaja John R. Rarick menetti paikkansa kongressissa viime vaaleissa koska hän kannatti sellaista politiikkaa USA:lle Lähi-Idässä, joka olisi perustunut pelkästään kansallisiin etuihin.

Demokraattisenaattori puhui artikkelissa Israel-lobbareista: "He voivat toimittaa ääniä ja kontrolloivat suurta osaa kampanjalahjoituksista – siksi en voi kertoa nimeäni tai kuolen. Se on vahvin eturyhmä. Se ei laimenna voimaansa ajamalla useita asioita. Monet kongressin jäsenet vihaavat sitä, mutteivät tunne pystyvänsä tekemään asialle mitään. Tämä eturyhmä haluaa kongressin ajattelevan Israelia eikä mitään muuta. He eivät halua mitään itsenäistä ajattelua. Viime keväänä tämä eturyhmä kasasi 76 senaattoria allekirjoittamaan vetoomuksen Israelin puolesta. Monet sanoivat, etteivät uskalla jättää allekirjoittamatta vaikka olisivat halunneetkin. Jotkut sanoivat, etteivät enää koskaan allekirjoita sellaista vetoomusta, mutta tiedän, että he olisivat taas aivan yhtä peloissaan ja kirjoittaisivat nimensä jälleen, mutta älä kerro nimeäni lainauksessa."

Kaikki mitä on tapahtunut aikaisemmin mitä tulee ensimmäiseen ja toiseen maailmansotaan ja kolmannen maailmansodan välittömään uhkaan, on suoraa seurausta juutalaisen Rothschildin finanssidynastian epäonnistumisesta vuonna 1908 Lontoossa saada brittiläiselle imperiumille ottomaanien valtakunnalta ensin mainitun himoitsema oikeus hyödyntää heidän luonnonvarojaan. Heitä kiinnosti etupäässä kolme hyötyä: Öljy, kemikaalit ja lyhempi reitti Kauko-itään brittiläisen lipun alla. Suezin kanava oli luovutus, joka saatiin Egyptin hallituksen Ferdinand de Lesserpsiltä Suez Canal Companylle, joka oli organisoitu ja rahoitettu Pariisissa. Rothschildit olivat kiinnostuneita Lähi-idän öljyvaroista, jotka olivat elintärkeitä Iso-Briannian jatkamiselle johtavana maailmanvaltana. Iso-Britannian kontrolli hiilikaivoksista maailmanlaajuisesti oli taannut sille johtoaseman maailmassa, mutta öljyä polttavat laivat olivat nopeasti korvaamassa hiiltä polttavat alukset. Iso-Britannialla ei ollut öljyvarantoja yhdessäkään siirtomaassaan ja se etsi öljyvaroja Lähi-idän arabiprovinsseista, jotka kuuluivat ottomaanien valtakunnalle, saadakseen öljyä laivoihinsa.

Arabiaa puhuvat ottomaanien keisarikunnan osat, Saksan tappion jälkeen ensimmäisessä maailmansodassa, jaettiin Lähi-idän valtioiksi, kuten niitä nykyään kutsutaan. Saksa oli auttanut ottomaanien valtakunnan asevoimien jälleenrakentamisessa niiden Krimin sodassa Venäjälle kärsimän tappion jälkeen. Tämä johti suurenmoiseen ystävyyteen Saksan keisarin ja ottomaanien valtakunnan sulttaanin välillä, joka antoi vuonna 1908 Saksalle luvan käyttää ottomaanien valtakunnan luonnonvaroja. Tämän oikeuden käsittävä alue levittäytyi Konstantinopolista aina Basraan (Kuwaitissa) Persianlahdella.

Kun tästä sopimuksesta ilmoitettiin, Rotschildin perheen jäsen Lontoossa vieraili Berliinissä ja neuvotteli Saksan kanssa viidenkymmenen prosentin korkoa vastaan, tarjoten 100 miljoonaa dollaria Saksalle. Saksa kieltäytyi tarjouksesta. Epäonnistuminen tämän etuoikeuden turvaamiseksi ottomaanien valtakunnalta 50 prosentin korkoa vastaan Saksalle johti siihen, että Rothschildit alkoivat ajaa ensimmäistä maailmansotaa. Iso-Britannia solmi Kolmoisliiton vuonna 1903 salaisella sopimuksella Ranskan ja Venäjän kanssa. Iso-Britannia tarjosi Ranskalle tästä hyvästä Alsace-Lorrainen alueen palautusta, jonka tämä oli menettänyt Saksalle ranskalais-preussilaisessa sodassa. Venäjälle Iso-Britannia lupasi Konstantinopolin lämpimänvedensatamaksi kunhan ottomaanien valtakunta on kukistettu, joka taas oli Saksan liittolainen ensimmäisessä maailmansodassa.

Iso-Britannia epäonnistui saksanvastaisessa sodanlietsonnassaan 1907 ja 1911, mutta sai haluamansa vuonna 1914. Vuoteen 1916 mennessä Ranska ja Venäjä eivät enää kyenneet jatkamaan sotaa. Iso-Britannia jäi yksin Saksaa vastaan. Saksan sitä vastaan käymä sukellusvenesota oli eristänyt sen muusta maailmasta. Ei kestänyt kauaa kun Iso-Britannialla ei enää ollut ruokaa väestölleen tai ammuksia joukoilleen Ranskassa. Kesään 1916 mennessä Iso-Britannia harkitsi vakavasti antautumista Saksalle. Saksa oli innokas solmimaan rauhan ja omistamaan huomionsa vuonna 1903 saamalleen etuoikeudelle ottomaanien valtakunnan sulttaanilta.

Saksa antoi Iso-Britannialle löyhät antautumisehdot. Saksa ei vaatinut sotakorvauksia, ja tarjoutui palauttamaan valtaamansa maat ja vallattujen maiden itsenäisyyden.

Niiden päivien aikana, jolloin Iso-Britannia oli päättämässä hyväksyisikö vai torjuisiko se Saksan antautumisehdot, Chaim Weizmann, Maailman sionistijärjestön johtaja, ehdotti Britannian sotakabinetille, että ottaen huomioon Iso-Britannian lupauksen Palestiinan luovuttamisesta "maailman juutalaisille", he toisivat USA:n sotaan Iso-Britannian liittolaisena. Britannian sotakabinetti hyväksyi tarjouksen ja niin syntyi Balfourin julistus, jossa sanotaan Iso-Britannian tukevan juutalaisten vaateita Palestiinaan.

Vilpitön totuus Balfourin julistuksen alkuperästä on peräisin Samuel Landmanilta vuodelta 1936 teoksesta Great Britain, the Jews, and Palestine. Landman oli asemassa, jossa hän tiesi enemmän Balfourin julistuksen alkuperästä kuin kukaan maailmassa. Landman oli tunnettu englantilainen sionisti sekä Iso-Britannian sionistineuvoston kunniasihteeri 1912, The Zionist -lehden päätoimittaja 1913–1914 sekä ensimmäisen maailmansodan aikana julkaistujen The History of Zionism ja Zionism, Its Organization and Institutions -pamflettien kirjoittaja. Vuodesta 1917 aina vuoteen 1922 hän oli Zionist Organizationin neuvottelija ja sihteeri. Maaliskuussa 1936 hän nautti kaikkien merkittävien juutalaisten luottamusta The New Zionist Organizationin laillisena neuvonantajana.
http://tinyurl.com/4aucu

Herra Landmanin selitys juutalaisten esittämästä roolista Yhdysvaltain tuomisessa ensimmäiseen maailmansotaan vuonna 1917 ei jätä mitään mielikuvituksen varaan. Herra Landmanin selitys palvelee monien asioien paljastamisessa, joista ei tiedetty ennen vuotta 1936, koskien Rothschildien salaliittoa hankkia Lähi-idän öljyn hallinta. Kirjassaan Great Britain, the Jews, and Palestine herra Landman sanoo:

"Kun Balfourin julistus syntyi sotaministeriössä, käsiteltiin ulkoministeriössä, ja nyt pannaan toimeen siirtomaavirastossa, on varmaan hyvä kerrata tapahtumat, jotka johtivat tähän mandaattiin."

"Balfourin julistuksen synnyttämisessä avustaneita oli vähän... sodan alkuvuosina sionistijohtajat tri. Weizmann ja herra Sokolow pyrkivät kovasti saamaan sotajohdon myönteisiksi sionistiaatteelle... todellinen alkuunpanija oli James A. Malcolm... vuoden 1916 kriittisinä päivinä ja Venäjän sodasta irrottautumisen ollessa käsillä juutalaiset kokonaisuutena olivat tsaarin hallitusta vastaan ja toivoivat Saksan, mikäli se voittaisi, antavan tiettyjen olosuhteiden vallitsessa heille Palestiinan..."

"Monia yrityksiä tuoda Amerikka sotaan vaikuttamalla juutalaisten mielipiteeseen tehtiin ja tyrittiin... Herra James A. Malcolm, joka oli jo tietoinen Saksan sotaa edeltäneistä toimista saada jalansija Palestiinassa sionistijuutalaisten kautta... ja joka tiesti, että herra Woodrow Wilson, hyvistä ja riittävistä syistä, luotti sionistin ja Yhdysvaltain korkeimman oikeuden tuomarin Brandeisin neuvoihin... otti spontaanisti aloitteen itselleen vakuuttaa aivan ensimmäiseksi Sir Mark Sykes, sotakabinetin alivaltiosihteeri... että paras ja ehkä ainoa tapa, joka osoittautuikin sellaiseksi, saada Amerikan presidentti tulemaan sotaan oli turvata sionistijuutalaisten yhteistyö lupaamalla heille Palestiina... ja näin värvätä ja mobilisoida edelleen ilman epäilysten heräämistä Amerikan ja muun maailman sionistijuutalaisten vaikutusvaltaiset voimat liittoutuneiden puolelle 'quid pro quo' -sopimuksen pohjalta..."

"Sionistijohtajille annettiin käyttöön suora kaapeliyhteys sotaministeriöstä, ulkoministeriöstä ja Britannian lähetystöistä jne. ...kertoa ilouutiset tovereilleen ja järjestöilleen Amerikkaan ja muualle, ja täten muutos virallisessa ja julkisessa mielipiteessä, kuten se joka heijastui Amerikan lehdistössä liittoutuneiden puolelle tuloa sodassa kohtaan, oli sekä tyydyttävä että erittäin nopea..."

"Balfourin julistus oli professori H. M. V. Temperleyn sanojen mukaan 'selkeä sopimus brittihallituksen ja juutalaisten kesken'... pääaiheena juutalaisilla oli siihen aikaan heidän sionistijärjestönsä johtajien tarkoitus auttaa presidentti Wilsonin tuomisessa liittoutuneiden avuksi... ja sionistijohtajien vaatimuksesta."

"Se tosiasia, että se oli juutalaisten apu, joka toi Yhdysvallat mukaan sotaan liittoutuneiden puolelle, on vaivannut saksalaisia - erityisesti natseja - siitä asti ja on varmasti ollut osasyy sille huomionarvoisuudelle, mikä antisemitismillä on natsien ohjelmassa..."


Olet kuunnellut juutalaisen sisäpiirihahmon ja loikkarin Benjamin H. Freedmanin, joka loikkasi pois juutalaisten valtarakenteesta, sanoja. Ensi viikolla American Dissident Voicesissa kuulet Freedmanin kauan kadoksissa olleen, vuonna 1975 kirjoitetun esseen "Miksi kongressi on kiero, hullu tai molempia" loppuosan. Varmista, että kuuntelet sitä ensikerralla American Dissident Voices -lähetyksessä.
http://www.nationalvanguard.org/story.php?id=119
http://www.nationalvanguard.org/story.php?id=110

Tässä on Kevin Alfred Strom muistuttamassa sinua, että jatkat ajatteluasi vapaasti.



Benjamin Freedman: Juutalaisten ylivallan kannattajista pois loikannut, osa 3

Kevin Alfred Strom

American Dissident Voices - lähetys 4.12.2004


Nämä neljä juutalaista – Benjamin Freedman, Chaim Freedman, Louis Brandeis ja Samuel Untermyer – työskentelivät saman päämäärän eteen. He suunnittelivat onnistuneen salaliiton saadakseen USA:n hallituksen edistämään sionismin aatetta – ja sitä käytetään yhä edelleen. Yksi heistä kuitenkin loikkasi ja antoi ilmi ystävänsä. Tämä on hänen uskomaton tarinansa juonittelusta, petoksesta, kiristyksestä ja terrorista.

VIIME VIIKON LÄHETYKSESSÄ aloitin juutalaisen loikkarin Benjamin H. Freedmanin kauan kadoksissa olleen esseen "Miksi kongressi on kiero, hullu, tai molempia?" (Why Congress is Crooked or Crazy or Both?) vuodelta 1975. Tänään esitän toisen ja viimeisen osan tästä teoksesta. Tänään kuulet sisäpiiritarinan siitä, kuinka juutalainen valta on väärinkäyttänyt Amerikan kansalaisia ja sotilaita lähes sata vuotta – ja kuinka heidän juonittelunsa veti USA:n molempiin maailmansotiin ja vaaralliseen liittoutumaan Israelin kanssa, joka on saattanut meidät kolmannen maailmansodan partaalle.

Ymmärrät, että juutalainen valtarakennelma tuki aluksi Saksaa, koska keisarin Saksa oli luultavimmin Euroopan juutalaismyönteisin maa – mutta he pettivät ystävänsä heti kun hyötyivät siitä, ja se hyöty saatiin, kun Britannia lupasi Palestiinan sionisteille.

Tulet näkemään, että jo vuonna 1917 juutalaisten valta oli niin mahtava, että kun Britannia tahtoi vaikuttaa USA:n ulkopolitiikkaan, he menivät juutalaisten – eivät amerikkalaisten – johtajien luo saadakseen mitä halusivat.

Opit, kuinka juutalaiset kiristivät presidentti Wilsonia hänen rakkaussuhteensa avulla. Näet, kuinka voimakkaat juutalaiset käyttivät vaikutusvaltaa presidenttiin, jonka salaisuudet he tiesivät, saadakseen yhden heimonsa jäsenistä nimitetyksi korkeimpaan oikeuteen.

Jotta ymmärtäisit mitä tapahtui Amerikalle – miksi me sodimme niitä vastaan, jotka eivät ole uhanneet meitä Lähi-idässä – ja miksi hallituksemme asettaa juutalaisten ja muiden muukalaisten edut ennen oman kansan etuja – istahda mukavasti, rentoudu ja opi aikamme todellista historiaa Benjamin Freedmanin kertomana, American Dissident Voicesissa.
http://www.natvan.com/free-speech/fs0101a.html
http://www.natvan.com/national-vanguard/assorted/newworldorder.html
http://www.nationalvanguard.org/story.php?id=4232
http://www.nationalvanguard.org/story.php?id=1646


Miksi kongressi on kiero, hullu, tai molempia?
(Omajulkaisu, New York, 1975)

Benjamin H. Freedman
League for Peace with Justice in Palestine -järjestön perustaja (1946)

James A. Malcolm oli Oxfordin käynyt armenialainen, joka ryhtyi hoitamaan armenialaisten etuja sodan aikana ja sen jälkeen. Virallisessa toimessaan Britannian hallituksen idänsuhteiden neuvonantajana hän oli usein yhteydessä valtioneuvostoon, ulkoministeriöön, sotaministeriöön sekä liittoutuneiden suurlähetystöihin Lontoossa sekä vieraili Pariisissa neuvotellakseen kollegoidensa ja johtavien ranskalaisten virkamiesten kanssa.

Hän oli omistautunut intohimoisesti liittoutuneiden voittoon. Samalla kun saksalaiset pommittivat hänen kotiaan Lontoossa 1944, hän valmisteli seuraavaa selontekoa, joka puhuu omasta puolestaan. Malcolm pelkäsi ettei selviytyisi, ja hän valmisteli seuraavaa artikkelia, jonka hän talletti British Museumiin jälkimaailman hyödyksi. Siitä on tullut yksi tärkeimmistä asiakirjoista joka selittää, kuinka Yhdysvallat ohjattiin mukaan ensimmäiseen maailmansotaan:

"Erään vierailun aikana sotaministeriöön Whitehall Gardensiin kesällä 1916 huomasin, ettei Sir. Mark Sykes ollut yhtä toiveikas kuin yleensä… Kysyin, mikä häntä vaivaa… Hän kertoi sotilaallisesta seisahduksesta Ranskassa, kasvavasta sukellusvenesodan uhasta, Venäjällä kehittymässä olevasta epämiellyttävästä tilanteesta… Ministeriö toivoi Yhdysvaltojen tulevan apuun…"

"Hän oli yrittänyt saada kannatusta juutalaisilta Yhdysvalloissa, muttei ollut onnistunut siinä… Raportit Amerikasta paljastivat erittäin saksalaismyönteisen ilmapiirin rikkaiden amerikanjuutalaisten pankkiirien sekä juutalaisten lehtimiesten keskuudessa... Kysyin millä argumentilla tai ajatuksella liittoutuneet olivat yrittäneet saada amerikanjuutalaiset puolelleen… Sir Mark vastasi, että oli käytetty sitä samaa argumenttia, jota oli käytetty muuallakin, että tulemme loppujen lopuksi voittamaan ja on parempi olla voittajien puolella…"

"Kerroin hänelle, että on olemassa tapa saada amerikanjuutalaiset liittoutuneiden puolelle ja tehdä heille selväksi, että ainoastaan liittoutuneiden voitto hyödyttäisi juutalaisuutta pysyvästi ympäri maailmaa… Sanoin hänelle: ’Sinä lähestyt tätä aivan väärin… tiedätkö sionistiliikkeen?’ … Sir Mark myönsi tietämättömyytensä tästä liikkeestä ja kerroin hänelle jotain siitä ja lopetin sanomalla: ’Pystyt voittamaan juutalaisten sympatiat puolellesi ainoastaan yhdellä tavalla, ja se on tarjoamalla ja yrittämällä turvata Palestiina heille’… Sir Mark myönsi, että kertomani oli jotain uutta ja erittäin vaikuttavaa…"

"Hän kertoi minulle, että Lordi Milner oli erittäin kiinnostunut tietämään juutalaisesta nationalistiliikkeestä muttei pitänyt mahdollisena luvata Palestiinaa juutalaisille… Vastasin, että mielestäni se olisi ainut keino päästä toivottuun lopputulokseen ja mainitsin, että yksi presidentti Wilsonin läheisimmistä ystävistä jonka humanitäärisiä näkökulmia hän suuresti arvostaa, oli tuomari Brandeis korkeimmasta oikeudesta. Hän oli peräänantamaton sionisti…"

"Mikäli hän saisi sotaministeriöstä vakuutuksen siitä, että autettaisiin Palestiinan turvaamista juutalaisille, olisi varmaa, että juutalaiset kaikissa neutraaleissa maissa muuttuisivat brittimyönteisiksi ja liittoutuneiden kannattajiksi… Kerroin, että mielestäni se riittäisi mikäli minä henkilökohtaisesti vakuuttaisin ministeriön aikomuksesta niin, että voisin mennä sanomaan sionisteille ’mikäli autatte liittoutuneita, on teillä brittien tuki Palestiinan turvaamisessa juutalaisille’…"

"Muutamaa päivää myöhemmin hän kertoi, että ministeriö oli suostunut ehdotukseeni ja valtuutti minut aloittamaan neuvottelut sionistien kanssa… Venäjän sionistijohtajille lähetettyjen viestien oli tarkoitus innoittaa heitä ja saada heidät liittoutuneiden puolelle… muita viestejä lähetettiin neutraaleiden maiden juutalaisille johtajille tarkoituksena vahvistaa juutalaisten sympatioita liittoutuneita kohtaan…"

"Eräälle varakkaalle ja vaikutusvaltaiselle sionismin vastaiselle pankkiirille näytettiin sähke, jossa luvattiin Palestiina juutalaiselle… hän oli erittäin liikuttunut ja sanoi: ’Kuinka juutalainen pystyy vastustamaan tällaista lahjaa?’…"

"Kaikki nämä toimet tehtiin tuomari Brandeisin hyväksynnällä. Hän lähetti ahkerasti sähkeitä (sionistijohtaja) tri. Weizmannille… Monen hermostuneen viikon ja kuukauden jälkeen siemeneni alkoivat tuottamaan hedelmää ja hallituksesta oli tullut sionismin kannattaja… Julistus on päivätty 2. marraskuuta 1917 ja se tunnetaan historiassa Balfourin julistuksena… se lupaa, että britit auttavat juutalaisia saamaan Palestiinan."
http://www.misconduct.org/11.htm
http://users.cyberone.com.au/myers/balfour.html
http://tinyurl.com/3lpys

Chaim Weizmann ilmoitti Yhdysvaltain johtavalle sionistille, korkeimman oikeuden tuomari Louis Dembitz Brandeisille, että Iso-Britannia oli luvannut Palestiinan "maailman juutalaisille" mikäli presidentti Wilson julistaisi sodan Saksaa vastaan ja liittyisi Iso-Britannian liittolaiseksi.

Korkeimman oikeuden tuomari Brandeis oli nimitetty korkeimman oikeuden tuomariksi vaikutusvaltaisen juutalaisen lakimiehen Samuel Untermyerin ehdotuksesta. Untermyerin asiakas vaati 40 000 dollaria presidentti Wilsonilta mitä hän ei pystynyt maksamaan. Auttaakseen ystäväänsä ahdingossa Untermyer lupautui maksamaan 40 000 dollaria presidentti Wilsonin entiselle tyttöystävälle henkilökohtaisista varoistaan mikäli presidentti lupaisi nimittää Yhdysvaltain korkeimpaan oikeuteen Untermyerin valitseman henkilön heti kun tilaisuus tulisi.

Korkeimmassa oikeudessa vapautuikin paikka pian ja Untermyer toivoi ystävänsä Lous Dembitz Brandeisin, (juutalaisen) bostonilaisen lakimiehen, täyttävän vapaan paikan. Untermyer selitti, että hän oli motivoitunut siitä seikasta, ettei yksikään juutalainen ollut ikinä korkeimmassa oikeudessa tuomarina, ja tästä syystä hän tahtoi Brandeisin siihen tehtävään.

Presidentti Wilson ja tuomari Brandeis molemmat tiesivät, millaisissa olosuhteissa nimitys tapahtui. Heistä tuli läheiset ystävät. Presidentti Wilson luotti tuomari Brandeisiin valtioon liittyvissä asioissa. Kun Chaim Weizmann kertoi tuomari Brandeisille, että hän oli tehnyt sopimuksen Britannian sotaministeriön kanssa, hän kertoi myös presidentti Wilsonille, että Saksa oli provosoinut Yhdysvaltoja julistamaan sodan Saksaa vastaan. Mutta presidentti Wilsonin toiselle presidenttikaudelle tähtäävässä vaalikampanjassa tuona samana vuonna iskulauseena oli "Hän piti meidät poissa sodasta". Tuomari Brandeis ei pystynyt ylipuhumaan presidenttiä julistamaan sotaa Saksaa vastaan tuolloin. Tarvittiin lisää todisteita saksalaisten "syyllisyydestä". (Ja niitä saatiin.)

Väitetty Saksan hyökkäys Doverin ja Calaisin välillä liikennöinyttä S.S. Sussex -matkustajalaivaa vastaan ja 38 amerikkalaisen kuolema johti sodanjulistukseen Saksaa vastaan huhtikuun 6. päivä 1917. S.S. Sussex oli todellisuudessa piilotettu pieneen satamaan Pohjois-Englannissa eikä yhtään amerikkalaishenkeä ollut menetetty. USA:n liittyminen Britannian liittolaiseksi johti murskaavaan voittoon Saksasta 1918.

Kun USA liittyi sotaan Euroopassa, monien juutalaisten mieli muuttui Saksassa. Säädöksessä vuodelta 1840 juutalaisille oli annettu samat oikeudet kun saksalaisilla kansalaisillakin oli. Heillä ei ollut kiintiöjärjestelmiä jotka vallitsivat muissa Euroopan maissa. Juutalaiset muista Euroopan maista tulvivat Saksaan opiskelemaan ja tekemään kauppoja. Ennen Balfourin julistusta suurin osa juutalaisista oli saksalaismyönteisiä. Mutta kun kansainvälinen sionismi sai lupauksen Palestiinasta Britannialta, kaikki muuttui. Juutalaiset, mukaan lukien useat Saksan juutalaiset, tekivät kaiken mahdollisen varmistaakseen Saksan häviön. Tämä, yhdessä äärimmäisen lamaannuttavien rauhanehtojen kanssa 1918, oli pääsyynä juutalaisvastaisiin tunteisiin Saksassa sodan jälkeen. Juutalaisten juonittelu saada Palestiina itselleen saneli ensimmäisen maailmansodan tuloksen ja asetti lähtökohdat toiseen maailmansotaan.

Presidentti Franklin D. Roosevelt lunasti lupauksensa juutalaisille tuomalla Yhdysvallat mukaan toiseen maailmansotaan. Saksa ei antanut Yhdysvalloille mitään oikeutusta tai provosoinut mitenkään mukaan sotaan Euroopassa. Presidentti Rooseveltia painostettiin löytämään tekosyy julistaa sota Saksaa vastaan. Juutalaiset painostivat Rooseveltia liittymään sotaan – vaikea tilanne suurimmaksi osaksi sodanvastaisessa maassa ilman mitään oikeutusta tai provokaatiota Saksan puolelta.

Henry L. Stimsonin, presidentti Rooseveltin puolustusministerin, käsinkirjoitettua päiväkirjaa voidaan tutkia hänen papereilleen varatussa huoneessa Yalen yliopistossa. Päiväkirjassaan Stimson kertoo, kuinka Roosevelt onnistui ohjaamaan USA:n sotaan Saksaa vastaan. Roosevelt oli päättänyt ohjata USA:n sotaan Saksaa vastaan "takaoven kautta".

Stimsonin päiväkirjassa kerrotaan tapaamisesta, jonka Roosevelt oli kutsunut koolle kertoakseen, kuinka hän tahtoi provosoida Japanin mukaan sotaan muttei tahtonut, että vaikuttaisi siltä, että USA "olisi ampunut ensimmäisen laukauksen". Presidentti Rooseveltin syy provosoida Japani mukaan sotaan oli se, että voisi olla sodassa Saksan kanssa. Japanilla, Saksalla ja Italialla oli kolmikantasopimus. Sopimus takasi, että mikäli joku maista joutuisi sotaan, muut kaksi hyökkäisivät samaa vihollista vastaan.
http://www.ihr.org/jhr/v20/v20n6p70_Okeefe.html
http://www.amconmag.com/09_08_03/buchanan.html

Kun Roosevelt provosoi Japanin hyökkäämään USA:ta vastaan Pearl Harborissa kieltämällä raudan ja öljyn viennin Japaniin, joka oli sodassa Kiinan kanssa, oli Yhdysvallat sodassa myös Saksan kanssa. Seurasi virallinen sodanjulistus. Saksa ei ollut tehnyt mitään sellaista USA:ta kohtaan, mikä oikeuttaisi sodanjulistuksen. Tämä osoittaa, että USA saattaa tulla mukaan kolmanteenkin maailmansotaan vaikkei siihen olisi mitään syytä.

Presidentti Franklin D. Rooseveltin kuoltua 1945 tuli Harry S. Trumanista Yhdysvaltain presidentti. Presidentti Truman on syyllinen kahteen tekoon, jotka horjuttavat USA:n mainetta enemmän kuin amerikkalaiset käsittävätkään. Truman tunnusti 600 000 laittomasti siirretyn sionistin sotilaallisen kapinan Palestiinassa valheellisessa "Israelin valtiossa", ja hän antoi käskyn pommittaa Hiroshimaa ja Nagasakia ydinpommeilla.

Presidentti Trumanin poliittinen historia ennen hänen valitsemistaan Missourin senaattoriksi rajoittuu hänen kokemukseensa Kansas Cityssä toimineen Tom Pendergastin, kaupungin poliittisen johtajan palveluksessa. Tämän ura päättyi vankilaan. Ennen politiikkaan päätymistään Truman oli epäonnistunut rihkama-alalla. Trumanin ystävät antoivat velkojille velkakirjan välttääkseen konkurssin ja velkakirjan tulon julkisuuteen ennen kuin hänestä tulisi USA:n presidentti.

Truman oli ilmeisesti valmis tekemään mitä tahansa tullakseen valituksi Yhdysvaltain presidentiksi vuoden 1948 vaaleissa. Hänen maineensa oli huono asia. Hänen mahdollisuutensa tulla valituksi presidentiksi vuonna 1948 oli 40:1. Truman pyysi apua näkymättömiltä ja voittamattomilta juutalaisilta joiden kanssa hän oli ollut tekemisissä jo useita vuosia, eikä hän hukannut yhtään aikaa tehdessään sopimuksen heidän kanssaan jotta he tukisivat häntä vuoden 1948 vaaleissa (vaikka hän myöhemmin sanoikin, että hänestä oli epämukavaa olla heidän otteessaan). The Jewish Chronicle -lehti julkaisi huhtikuun 10. päivä 1958 kolmesivuisen artikkelin siitä, kuinka Truman varmisti juutalaisten tuen. Artikkelin kirjoitti Eliahu Elath, Israelin lähettiläs Court of St. Jamesissa. Elath oli toukokuun 14. 1948 Jewish Agencyn edustaja Washington D.C.:n toimipaikassaan.

Artikkelissaan lähettiläs Elath muisteli keskustelujaan Clark Cliffordin kanssa, joka oli silloin Valkoisen talon jäsen ja yksi Trumanin neuvonantajista. Kun Truman valittiin, oli Clark Clifford nuori lakimies jolla oli toimisto St. Louisissa ja joka oli muuttanut Washingtoniin ja "saavuttanut pian pysyvän paikan Valkoisessa talossa".
http://www.washington-report.org/backissues/1298/9812049.html

Suurlähettiläs Elathin artikkeli jatkuu: "Perjantaina 14. toukokuuta 1948 noin klo 11 aikaan sihteerini tuli Jewish Agencyn Washingtonin-toimiston huoneeseeni ja sanoi, että ’Clark Clifford Valkoisesta talosta on linjalla ja tahtoo keskustella kanssanne.’" Seuraavassa keskustelu:

Clifford: "Voitko kertoa mikä tilanteesi on nyt? Aiotko vaatia valtion perustamista?

Elath: "En epäile sitä ollenkaan, itse asiassa, odotan virallista lausuntoa minä hetkenä hyvänsä."

Lähettiläs Elath ilmaisee, että voitaisiin olettaa, että heidän "itsenäisyysjulistus" oli jo tehty aamulla. Hän sanoi, että oli luultavaa, että "itsenäisyysjulistus" tulisi voimaan kun Britannian mandaatti Palestiinasta lakkaisi olemasta voimassa keskiyöllä, mihin Clifford vastasi:

"Mikäli näin on, voin ilmoittaa sinulle henkilökohtaisesti, että presidentti on päättänyt tunnustaa valtionne heti sen synnyttyä."

Mikäli presidentti Truman ei olisi mennyt mukaan tähän laittomaan, moraalittomaan ja rikolliseen salaliittoon Elathin kanssa "maailman juutalaisten" hyväksi, 200 miljoonaa amerikkalaista ei kärsisi sen ns. "Israelin valtion" olemassaolon seurauksista. Sen painostuksen lähde, jonka presidentti Truman joutui kohtaamaan käskiessään pudottamaan atomipommit Hiroshimaan ja Nagasakiin, on yhtä huomiota herättävä muttei yhtä tarpeellinen, ja se voidaan lykätä ilman mitään haittaa kansalle.

Kolmannessa maailmansodassa ei tule olemaan voittajia. Missään päin maailmaa ei tule olemaan voittajia. Ne, jotka selviävät hengissä kolmannesta maailmansodasta, tulevat katumaan sitä koko elämänsä. Ne 200 miljoonaa amerikkalaista tulevat oppimaan, mitä häviö tarkoittaa ydinsodassa. Heidän sokea kohtansa on heidän kykenemättömyytensä ymmärtää juutalaisten painostusta kongressia kohtaan.

Iso-Britannian lupaus Palestiinasta "maailman juutalaisille" oli petollinen ja kunniaton. Iso-Britannia ei koskaan omistanut kiveäkään Palestiinassa. Lupaus Palestiinasta ei antanut mitään pois, koska Rothschildit ja muut juutalaiset rahoittajat lupasivat sen itselleen kun lupaus tehtiin "maailman juutalaisille."

Mitenhän kongressi on voinut sitten toukokuun 14. 1948 oikeuttaa USA:n asenteen Palestiinan syntyperäisiä kristittyjä ja muslimeja kohtaan, jotka haluavat nauttia laillisista oikeuksistaan? Kun miehittävät maat joutuivat vetäytymään Algeriasta, Tunisiasta, Libyasta, Egyptistä, Indonesiasta, Intiasta, Indokiinasta, Kongosta ja Tanganyikasta, tukiko Yhdysvaltain kongressi laittomasti siirrettyjä varkaita ja murhaajia lukemattomilla miljardeilla dollareilla ja moderneilla sotavarusteilla hyökätäkseen ja miehittääkseen yhtään näistä maista, jotka olivat julistaneet itsensä itsenäisiksi valtioiksi? Ei, niiden maiden alkuperäiskansoille annettiin itsenäisyys ja itsemääräämisoikeus. Miksi Palestiina oli eri asia? On olemassa vain yksi vastaus: juutalainen valta.

Tämä kirjoittaja antoi jokaiselle kongressin jäsenelle sitten 1946 lukemattoman määrän asiakirjoja, jotka sataprosenttisesti vakuuttavat Palestiinan kuuluneen alkuperäiskansoille, kristityille ja muslimeille 1700 vuotta. Kysymykseen ei tullut vastausta: oliko kongressi kiero, hullu vai molempia?


Olet kuunnellut juutalaisen sisäpiiriläisen ja juutalaisesta valtarakenteesta loikanneen Benjamin H. Freedmanin sanoja.
http://www.nationalvanguard.org/story.php?id=119
http://www.nationalvanguard.org/story.php?id=110

Tässä on Kevin Alfred Strom muistuttamassa sinua, että jatkat ajatteluasi vapaasti.